maanantai 11. tammikuuta 2016

Raija Oranen: Aurora

Raija Oranen on taas ollut Suomen historian mahtinaisen jalanjäljillä. Aurora Karamzin (1808-1902) oli aikansa seurapiirikaunotar ja poliittinen taustavaikuttaja. Myöhemmällä iällä hän omistautui hyväntekeväisyydelle ja perusti Diakonissalaitoksen. Monta vuotta sitten olen lukenut toisenkin Aurora Karamzinin elämään perustuvan romaanin. En muista, kuka tuon kirjan oli kirjoittanut, mutta mielestäni Oranen onnistuu saamaan paremmin lihaa luiden päälle omassa romaanissaan. Se noudattelee varsin uskollisesti päähenkilön elämän todellisia käänteitä, joten juonipaljastukset eivät haitanne ketään.

Aurora Stjernvall esiteltiin suuren kohinan saattelemana Helsingin seurapiireille 16-vuotiaana. Hän ei kuitenkaan onnistunut nappaamaan kelvollista aviomiestä, mikä oli tuolloin nuoren naisen ainoa tehtävä. Kaunis ja ylhäinen Aurora oli myös liian älykäs mieltyäkseen kehen tahansa. Kun ikäneidoksi jääminen alkoi uhata, hänet lähetettiin Pietariin hovineidoksi. Siellä hän lopulta solmi avioliiton satumaisen rikkaan kaivospohatan kanssa - ei tosin rakkaudesta vaan keisarinnan käskystä. Miehen kuoleman jälkeen Aurora avioitui uudelleen itseään huomattavasti nuoremman upseerin kanssa, mutta menetti tämänkin ennen aikojaan.

Aurora kuului erittäin etuoikeutettuun yhteiskuntaluokkaan, ja hänen päivänsä täyttyivät tanssiaisista ja muista huvitilaisuuksista. Levätä hän ei kuitenkaan saanut. Etuoikeuksia seurasivat velvollisuudet. Hänen odotettiin auttavan sukulaisia, edistävän isänmaan etua, osallistuvan kaivosyhtiön toimintaan ja kasvattavan aviomiehistä kunnon ihmisiä, kuten myös omasta pojasta ja lukuisista suojateista. Kaikki nämä tuottivat ilon lisäksi myös pettymyksiä. Naisen paikka oli kodin piirissä, mutta Auroran kaltainen poikkeuksellisen tarmokas ja erittäin varakas nainen sai vaikutusvaltaa myös valtakunnan asioissa - toki silloinkin miesten kautta. Romaanin Auroralla on korkea moraali ja vahva sisäsyntyinen velvollisuudentunto.

Auroran elämä kattoi suurimman osan autonomian ajasta. Tuon ajan historialliset tapahtumat ovat vahvasti mukana tässäkin romaanissa, kun seurataan poliittisia juonitteluja erityisesti Auroran ja hänen isänsä, prokuraattori Walleenin näkökulmasta. Kuten joululomalla lukemassani Fannyssa, myös tässä romaanissa sankareita ovat pikemminkin myöntyväisyysmiehet kuin historian yleensä sankareiksi nostamat nationalistiset intoilijat. Mielenkiintoinen näkökulma sekin. Tätä yli 600-sivuista tiiliskiveä lukiessa tuntui kuitenkin välillä, etten olisi ehkä kaivannut niin laajoja Suomen talous- ja poliittisen historian oppitunteja. Eipä voida kuitenkaan sanoa, etteikö viihdekirjallisuus pyrkisi myös valistamaan lukijaansa.

Kirjassa kuvattu Hakasalmen huvila on nykyään viehättävä museo. Enää se ei sijaitse kaupungin ulkopuolella eikä meren rannalla.


Raija Oranen: Aurora (Teos 2014)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun niistä jokaisesta!