Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

Torppa on saaren pienin, ja siksi sen nimi on Kuningas. Torpan vanhin tytär on nimeltään Anna. Hän on lapsena isänsä lemmikki, mutta isä kuolee tapaturmaisesti tytön ollessa neljävuotias. Isättömän perheen elo on ankaraa ulkosaaristossa maailmansotien välisenä aikana, mutta Anna saa kokea enemmän onnea ja enemmän murhetta kuin useimmat kylän asukkaat. Elämä kuljettaa häntä Kökarin saarelta niin Ruotsiin kuin manner-Suomeenkin, mutta koti on kuitenkin torpassa puuttomalla saarella.

Viime vuonna ilmestynyt Kuninkaan Anna sisältää päivitettynä suomennoksena Ulla-Lena Lundbergin varhaistuotantoon kuuluvat romaanit Kuninkaan Anna (1983, alunp. Kungens Anna 1982) ja Kökarin Anna (1985, alunp. Ingens Anna 1984). Kirjoista tuleekin yhtenäinen tarina naisen elämästä. Se yltää Suomen itsenäisyyden alkuvuosista suunnilleen romaanien kirjoittamisajankohtaan. Raskaasta ja vaarallisesta kalastajanelämästä päädytään hyvinvointivaltion kulta-aikaan.

Romaanien juonesta on vaikea sanoa mitään paljastamatta halukkaalle lukijalle liikaa. Joka tapauksessa voisi ajatella tarinan jatkavan Edith Södergran -päivityksessä käsittelemääni onnen etsinnän teemaa. Ihminen haluaa olla onnellinen ja löytää elämälleen merkityksen, mutta entäs jos mitään onnea tai merkitystä ei löydykään? Niin käy monelle. Joskus onnea on vain tuskan poissaolo ja aivan pienistä asioista tulee merkityksellisiä. Kirja ei ole mitenkään kevyttä luettavaa, ja siinä suhtaudutaan ihmiskohtaloihin aivan eri tavalla kuin jossain naisille suunnatussa hömppäkirjallisuudessa. Naiskirjallisuutta tämä on kuitenkin omalla tavallaan - sukupuoli määrittää kaikkia romaanin henkilöitä, ja naisille onnen etsinnän kehys on aivan erilainen kuin miehille. Sama pätee yhteiskuntaluokkaan. Mitään paatosta kirjassa ei kuitenkaan ole, vaan Lundberg sallii lukijan tehdä omat johtopäätöksensä.

Onnen ja sen puutteen lisäksi kirjassa kuvataan oivalla tavalla vanhenemista ja tietysti pieniä yhteisöjä ennen sotia ja jälleenrakennuksen aikana. Erityisen mielenkiintoista on tietenkin ahvenanmaalaisen kalastajakylän ja sen eloisten ja puheliaiden asukkaiden kuvaus, mutta myös sota-aikaa ja jälleenrakennusta käsitellään vähän eri tavalla kuin monesti historiallisissa romaaneissa. Ruotsissa asuvat sukulaiset pitävät kahvissa, ja Ahvenanmaatahan kurjuus ei edes kosketa yhtä ankarasti kuin manner-Suomea. Tärkeää romaanin henkilöille on muun muassa laulaminen. Kuoroilla riittää keikkaa, koska sankarihautajaisia on vähän väliä. Myös muissa elämän kohtaloissa laulaminen antaa voimia.

Kuninkaan Annassa on vähemmän filosofista lörpöttelyä kuin merenkulkutrilogiassa. Se ei  ole aivan yhtä kiinteä tarina kuin myöhempi mestariteos Jää. Jotkut kohtaukset ovat hieman liian moderneja ollakseen täysin uskottavia. Tämä näkyy muun muassa tietyissä sanavalinnoissa. Silti pidin kirjasta todella paljon - erinomaisen lukemisen arvoinen, kaunis romaani.


Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna (Gummerus 2014)
(Suom. Kaija Kauppi ja Juhani Lindholm)