Kullervo Kemppinen: Laamanni muistelee

Kullervo Kemppinen: Laamanni muistelee (WSOY 2000)

Toissavuonna kuollut legendaarinen kirjailija ja lakimies Kullervo Kemppinen kirjoitti muistelmansa loukkaannuttuaan vakavasti mökkionnettomuudessa. Oli kai hyvä hetki vetää yhteen vaiheikkaan elämän eri puolia. Niitä sitten riittääkin. Tuon sukupolven ihmiset kun tuppasivat saamaan aikaiseksi hengästyttävän paljon asioita. Kullervo Kemppinenkin muun muassa keksi käytännössä Saariselän ja innoitti ainakin yhden sukupolvellisen nuorisoa lapinretkille. Yhtään Kemppisen lapinkirjaa en ole saanut luetuksi - kerrottakoon syyksi vaikka se, että meillä kotona kirjahyllyssä oleva Lumikuru on kulunut lähisukulaisten käsissä niin riekaleiksi, ettei sitä viitsi enää paljon hipelöidä.

Laamanni muistelee ei ole varsinaisesti yksi kronologinen kertomus, vaan siinä esitellään elämänvaiheita teema kerrallaan: perhe, sotamuistot, työ, musiikkiharrastus, lapinretket... Kullervo Kemppinen vietti lapsuutensa Karjalankannaksella, mutta päätyi myöhemmin Helsinkiin. Kuten monen muunkin saman sukupolven ihmisen elämässä sodat merkitsivät hänellä eräänlaista elämän vedenjakajaa. Hän päätyi lähinnä sattumalta ilmavoimiin, lentokoneen tähystäjäksi. Sotalennoilla hän ihastui Lapin tuntureihin, joista kirjoitetut tarinat tekivät hänestä myöhemmin kuuluisan. Kauhavan ilmasotakoulussa (tai mikä se silloin olikaan nimeltään) ollessaan hän tutustui myös tulevaan vaimoonsa Lailaan. Sodan jälkeen perhe jäi asumaan Kauhavalle.

Sotamuistoistaan Kemppinen kirjoitti ihan oman kirjan, FK-lentueen. Tässä kirjassa seikkailuja pommikoneen kyydissä ei kuvata yhtä yksityiskohtaisesti. Ilmeisesti hienotunteisuus esti häntä kirjoittamasta julki mehevimpiä tarinoita, mutta jotain hauskaa tästäkin kirjan luvusta silti selviää: tiesittekös, että lentäjät harrastivat vapaa-aikanaan ristipistotöitä?

Sota merkitsi käännettä nuoren miehen elämässä myös siinä mielessä, että hän päätti suorittaa loppuun kesken jääneen lukion. Hän kirjoitti sodan aikana ylioppilaaksi ja rauhan tultua jatkoi opintoja oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Ura asianajajana huipentui laamannin arvonimeen.

Työn lisäksi Kemppinen ehti toimia lukuisissa luottamustehtävissä niin politiikassa kuin kansalaisjärjestöissäkin, minkä lisäksi hän lauloi mieskuoroissa ja vaikutti muutenkin musiikkielämässä muun muassa Oopperataloa rakennettaessa. Musiikin lisäksi rakkain harrastus oli eräretkeily, josta hän kirjoitti lukuisia kirjoja. Muistelmissaan kirjailija vetää yhteen retkikirjojen taustoja, tärkeimpiä teemoja ja vastaanottoa. Onhan eräkirjallisuutta ollut ennen Kemppistäkin, nimenomaan metsästystarinoita. Kemppinen kuitenkin tavallaan kehitti Suomessa itsetarkoituksellisen lapinretkeilyn, siis tunturissa kulkemisen maisemien ja luonnon pyhyyden vuoksi. Toki tällaisella toiminnalla on vanhat juurensa muun muassa Saksassa jo romantiikan ajoista asti, ja Norjassakin "friluftsliv" oli koko kansan harrastus jo ennen sotia. Suomessa oltiin tässäkin asiassa kai vähän jälkijunassa. Melkein toivoisi, että luonnossa kulkeva nuoriso tutustuisi vieläkin Kemppisen ajatuksiin - nykyaikaisessa "vaelluksessa" kun on paljon sellaisia piirteitä, joista en tykkää yhtään.

Yhden ihmisen elämäntarina kertoo aina paljon myös ympäröivästä ajasta ja yhteiskunnasta. Kullervo Kemppisen muistelmakirja on kiinnostava kirjailijan poikkeuksellisen elämän vuoksi, mutta myös muuttuvan yhteiskunnan ja kulttuuriin kuvaajana. Muun muassa uran alkuvaiheen oikeustapaukset ovat kuin jostain aivan toisesta maailmasta.

Kullervo Kemppisen vanhimman pojan, professori Jukka Kemppisen blogi on linkitetty oikeaan sivupalkkiin. Sieltä lukija voi halutessaan etsiä lisää tarinoita kirjan aihepiireistä.